| Chapter 132 |
1 | Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa,
|
2 | hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:
|
3 | "Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani,
|
4 | minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,
|
5 | ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle".
|
6 | Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta.
|
7 | Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen.
|
8 | Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki.
|
9 | Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot.
|
10 | Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja.
|
11 | Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi.
|
12 | Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti."
|
13 | Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa:
|
14 | "Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.
|
15 | Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin.
|
16 | Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot.
|
17 | Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun.
|
18 | Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa."
|